Jälleen kerran on viikonloppu ohitse ja paluu karuun arkeen on todellista.

Maanantait ovat ehdottomasti viikkokalenterin turhimpia päiviä. Ajatus ei kulje, viikonlopun mietteet pyörivät edelleen mielessä, mihinkään ei jaksa keskittyä ja mikään ei tunnu mielekkäältä. Onko siis mitään syytä pitää maanantaita kalenterissa? Jos viikko alkaisi suoraan tiistailla? Olisiko tiistain tunnelma samanlainen, jos maanantai olisi vielä osa viikonloppua? Luultavasti.

Tiistain jälkeen tuleekin jo se tuikitavallinen keskiviikko. Opiskelijoiden pikkulauantai. Saa katsella kaupungilla, kun juuri 18 vuoden maagiseen ikään päässeet tytöt liikkuvat minihameissaan ja ulkona on lämmintä 1-2 astetta. Sitten ihmetellään, miten on kurkku karhea, vähän tuntuu kuumeiselta olo, poissaoloja kertyy koulusta ja valitetaan kun KELA penää opintotukia takaisin, koska koulu on ilmoittanut liiallisista poissaoloista.

Torstai on viikon ainut mielekäs päivä. Keskiviikko on mennyt ja alkaa viikko taittua kohti loppuaan. Perjantaita ei kannata edes odottaa, koska työnteko ei tahdo enää maistua miltään, koska odottaa jälleen kerran uutta alkavaa viikonloppua. Lauantai ja sunnuntai ovat vain täytepäiviä ja hyvä syy olla tekemättä mitään. Miten pienen ihmisen päähän mahtuisi ajatus, että viikonloppuisikin voisi tehdä jotain kehittävää, eikä vain löhötä sohvalla tuijottaen televisiosta chattiä tai kun lapset tuhlaavat matkapuhelinliittymiensä saldot sudokun pelaamiseen ruudulla?

Kaiken kaikkiaan pääsemme siihen johtopäätökseen, että torstai on viikon ainut hyödyllinen päivä, jolloin työnteko maittaa, mikään ei paina mieltä, paitsi keskiviikon toilailut jos sellaisia on ja kaikki on hyvin. Onko tuntemamme kalenteri siis turha? Tuskin sentään, täytyy sitä ihmisellä jokin usko huomiseen olla. "Kai se seuraava maanantai on miellyttävämpi." Näin sitä tulee uskoteltua itselleen viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan. Koskaan se ei tule muuttumaan. Nautin työstäni kyllä suunnattomasti, vaikka kirjoituksesta saattaa päinvastaisen kuvan saada. Maanantait vain eivät ole minua varten luotuja, vaikka sitä kuinka yrittää itselleen uskotella, että hyvin se päivä kuluu.

Viikonlopusta ei jäänyt käteen taaskaan oikein mitään. Syyllistyin itsekin edellä mainitsemaani sohvalla löhöämiseen ja televisioruudun tuijottamiseen, vailla minkäänlaista järkevää selitystä sille. Ainut, mitä viikonlopun riennoista jäi käteen, oli suunnaton läjä anniskeluliike Onnelan kuitteja ja miehekäs päänsärky lauantaiaamun ratoksi. Mikäs se sen mukavampaa.

Parisuhderintamalle kuuluu yhtä hyvää kuin Irakissa vastarintaa tekeville sisseille. Tuhoontuomittu ajatus, kaikki tyynni. Ei siis mitään uutta alla taivaan. Kaikki pienetkin yritykset luoda jonkinlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen päättyy joko turhanpäiväiseen jauhamiseen, tai sitten mielenkiinnon lopahtamiseen. Ehkä olisi parempi perustaa munkkiluostari ja vaipua nirvanaan? Hävittää mielestä inhimilliset himot ja omistaa elämänsä jollekin korkeammalle voimalle, ilman minkäänlaista omaa päätäntävaltaa mistään.

Parempi onni huomenna...