Pitkästä aikaa pääsee palaamaan jälleen tämän harrastuksen pariin.
Viime viikko oli yhtä hullunmyllyä, eikä tämäkään viikko tee siinä
poikkeusta. Uuden toimiston avaus teettää kunnolla työtä ja Vaasan ja
Seinäjoen toimistot työllistävät myös. Perjantai oli varsin
infernaalinen päivä. 12 tuntia Kokkolassa tahi matkalla sinne ja
takaisin. Yllättävän raskasta puuhaa tuo toimistokalusteiden
muuttaminen pisteesta A, pisteeseen B. Noh, kuolema kuittaa univelat.
Parisuhderintamalla asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen sitä
haikailee sen kielletyn hedelmän perään (kävinhän sentään
omenavarkaissa viikonloppuna. Ikuinen lapsi.) ja kaipaa sitä
mielitiettyä viereen. Iso sänky, ylimääräinen peitto ja tyyny odottavat
ottajaansa. Olisitko se juuri sinä? Turhauttavaa makoilla sängyssä,
jossa pystyy ihan helposti makaamaan vaikka poikittain. Katsoo nyt
löytäisikö sitä vielä joskus jonkun, jota rakastaa, jota helliä ja jota
kutsua omakseen. Tuskin tällä naamalla kuitenkaan. Jotkut
säädyllisyyden rajat sitä pitää kuitenkin säilyttää muidenkin ihmisten.
Pitkästä aikaa olen soittanut taas kitaraa ja olo on tyhmällä kuin
ameeba. Jotenkin kaikki vanhat tutut asiat ovat unohtuneet, ei vaikka
kuinka yritti kaivella muistin syövereistä.
maanantai, 28. elokuu 2006
Kommentit