Pitkästä aikaa pääsee palaamaan jälleen tämän harrastuksen pariin.

Viime viikko oli yhtä hullunmyllyä, eikä tämäkään viikko tee siinä poikkeusta. Uuden toimiston avaus teettää kunnolla työtä ja Vaasan ja Seinäjoen toimistot työllistävät myös. Perjantai oli varsin infernaalinen päivä. 12 tuntia Kokkolassa tahi matkalla sinne ja takaisin. Yllättävän raskasta puuhaa tuo toimistokalusteiden muuttaminen pisteesta A, pisteeseen B. Noh, kuolema kuittaa univelat.

Parisuhderintamalla asiat eivät ole muuttuneet miksikään. Edelleen sitä haikailee sen kielletyn hedelmän perään (kävinhän sentään omenavarkaissa viikonloppuna. Ikuinen lapsi.) ja kaipaa sitä mielitiettyä viereen. Iso sänky, ylimääräinen peitto ja tyyny odottavat ottajaansa. Olisitko se juuri sinä? Turhauttavaa makoilla sängyssä, jossa pystyy ihan helposti makaamaan vaikka poikittain. Katsoo nyt löytäisikö sitä vielä joskus jonkun, jota rakastaa, jota helliä ja jota kutsua omakseen. Tuskin tällä naamalla kuitenkaan. Jotkut säädyllisyyden rajat sitä pitää kuitenkin säilyttää muidenkin ihmisten.

Pitkästä aikaa olen soittanut taas kitaraa ja olo on tyhmällä kuin ameeba. Jotenkin kaikki vanhat tutut asiat ovat unohtuneet, ei vaikka kuinka yritti kaivella muistin syövereistä.