Mennyt vuorokausi on kyllä ollut ehkä järjettömintä aikaa puoleen vuoteen. Puoli vuotta sitten tapahtui yhtä paljon asiaa kuin kuluneen vuorokauden aikana Vanhoja asioita on turha kaivaa haudoistaan, joten en nyt sen kummemmin kirjoita niistä.

En tiedä mikä siinä on, että näinkin pieni ihminen, kuin minä olen, voi saada aikaan niin paljon säätämistä, hämmennystä ja asioiden sekaantumista. Oma elämä nyt on muutenkin niin sekaisin, mutta pitääkö sitä vielä sekoittaa muidenkin elämää?

Eilinen retki läheiseen ravitsemusliikkeen tuotteiden pariin ei olisi kovin paljoa enää voinut huonommin mennä. Tavallaan kaikki meni minun kohdalta hyvin ja "toivomallani tavalla", mutta rikoskumppanini kohdalla kaikki ei välttämättä ihan mallillaan ole. Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Kuten Sinuhe egyptiläinen, hän joka on yksinäinen, totesi Mika Waltarin kynän kautta:

"Kaikki mikä tapahtuu, on ennalta määrättyä, tähtiin kirjoitettua. Kukaan ei voi kohtaloaan muuttaa, en edes minä, hän joka on yksinäinen."

Jotenkin sitä tässä tilanteessa pystyy erittäin hyvin tunnustaa tämän faktan todeksi.

Vielä pitäisi jotenkin saada ajatukset kasaan ja tehdä hieman töitä. Koko päivä töissä mennyt siihen, kun on vatvonut eilisillan tapahtumia pienessä mielessään, kuitenkaan pääsemättä missään eteenpäin.

Huomenna on tärkeä päivä töiden kannalta. Kahdeksan työhaastattelua ja neljä tuntia aikaa pitää ne. Kiireinen päivä ja hyvä jos ehtii kupillisen kahvia juoda jossain välissä. Onpa sitä kyllä pahemmistakin kiireistä selvitty, ettei täm mikään ennennäkemätön tilanne sentään ole.

Vielä soimaan jotain tunnelmaan sopivaa:
Queen - Pain Is So Close To Pleasure