Niin,  viikon verran flunssan kourissa , lääketokkurassa. Töistäkään ei ole kunnolla pystynyt olemaan poissa ja pyrkiä parantamaan itsensä, vaan on ollut pakko yrittää takoa sorvin ääressä.

Uuden nimityksen myötä tittelini muuttui toimistopäälliköksi ja sen myötä työt lisääntyivät aika huomattavasti. Onneksi myös palkassa näkyy pieni muutos parempaan, joten sinänsä ei ihan turha nimitys ollut. En kuitenkaan olisi uskonut pääseväni tähän näin nopeassa syklissä. Muistan, kun vielä 1½ vuotta sitten olin normaali rivityöntekijä ja siitä edennyt askel kerrallaan kohti nykyistä statusta. Ei, neste ei virtaa päähäni siltikään, päin vastoin. Flunssan ansiosta kaikki neste valuu pois sieltä...

Tälläkin hetkellä pitäisi yrittää kirjoittaa työasioita, mutta jotenkin ajatusmaailma ei riitä siihen, ei juuri nyt. Olo on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi viime viikonloppuna, mutta silti on jotenkin veto poissa. Eiköhän se tästä vielä jonain päivänä iloksi muutu, toivottavasti ainakin. Ei tämä voi iäisyyksiä viedä.

Ihmissuhderintaman sotkut ovat kääntyneet osaltaan parempaan suuntaan. Työnteon keskellä on ollut niin hektistä aikaa, ettei ole ehtinyt edes murehtia mitään. Onko se sitten parempi, että viimeisetkin mietteet asian tiimoilta ovat unohtuneet ja kaikki on muuttunut nollaksi, vai onko se muutos kohti erakoitumista ihmissuhteista ja lopullista uppoutumista työhön ennen joka tapauksessa ennenaikaista kuolemaa?

Uudet tuulet puhaltavat työrintamalla, niin miksei se sitten vaikuttaisi positiivisesti henkilökohtaiseen elämään? Noh, turha sitä on spekuloida tässä vaiheessa, kun kaikki on uutta ja mahtavaa.

Pitkän tauon jälkeen, olen viimein innostunut taas soittamisesta. Istuin eilen, lauantaina, koko illan olohuoneen pimeässä nurkassa ja soittelin. Osaltaan se johtui siitä, ettei ollut muuta järjellistä tekemistä, mutta osaltaan se johtui kyllä siitä liekin syttymisestä syvällä sisimmässäni. Uudelleen. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten rentouttava tunne se on, kun voi musiikin avulla tuoda tunteensa esiin ja miten rentoutunut olo sen jälkeen on. Jotenkin se vie ajatukset uusiin ulottuvuuksiin ja kaikki muu jää unholaan, vaikka mielessä liikkuisi mitä ajatuksia tahansa.

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt jo hyvä aika, mutta yritetään hieman kiristää tahtia ja postailla uusia mietteitä hieman tiheämmässä tahdissa.

Where did we come from?
Why are we here?
Where do we go when we die?
What lies beyond
And what lay before?
Is anything certain in life

-Dream Theater - Spirit Carries On-