Perjantain pelastus tasoitti hieman v-käyrän kurssia. V-käyrä laski, kuin osake pörssimeklarin painajaisessa.
Mikä siinä on, että kun perjantaina kello lyö viisi ja saa laittaa
"hanskat tiskiin", alkaa elämä jälleen voittaa? Huolimatta siitä, että
huomenna täytyy mennä vielä töihin. Onko perjantai ihmismielelle
yliluonnollinen asia, joka piristää kuukaudesta ja vuodenajasta
riippumatta? Joku viisaampi, mahdollisesti jopa tutkimusta asian
tiimoilta tehnyt ihminen voisi asiaa minulle hieman valaista. Jotain
siinä täytyy olla, koska aina käy samalla tavalla. Huomenna on luvassa
työntäyteinen päivä, mutta muuten täytyy viettää koko viikonloppu yksin
neljän seinän sisällä ja silti jaksaa hymyilyttää. Mikä ihmismieltä
vaivaa?
Toinen asia, mikä tässä on parin päivän aikana mietityttänyt. Miksi
ihminen haluaa aina sellaista, mitä ei voi saada? Onko kyseessä se
kielletyn hedelmän viehätys, vai mikä? (Tiedoksi, etten syö hedelmiä,
koska niiden kuoriminen jne. on työlästä, vaan kyse on henkilöstä.)
Helpompaa olisi vain olla omissa oloissaan, keskellä heimoa, joka on
vailla länsimaista sivistystä ja kehitystä. Tosin, silloinkin
takuuvarmasti törmää samaan asiaan, ainakin joissain määrin.
Eristäytyminen muusta maailmasta on nyky-yhteiskunnassa hieman vaikeaa,
joten sekään ei tule kysymykseen. Miksei ihminen voi "tyytyä" siihen
mitä saa, vaan pitää tavalla tai toisella aina tavoitella
saavuttamatonta. Näin on ollut, näin on ja näin tulee oleva,
aikakaudesta toiseen. Lienevätkö esi-isämme metsästäessään mammutteja
tavoitelleet koko laumaa, vaikka vieressä on yksinäinen yksilö, vain
koska lauman kaataminen on saavuttamattomissa?
Yksi asia, mitä odotan innolla, on uuden toimiston avaus. Saa
työskennellä ~12 tuntia / päivä, eikä ehdi ajatella mitään
ylimääräistä. Jos sen avulla pysyisi jotenkin järjissään, eikä
murehtisi tulevaa, koska sitähän me emme voi muuttaa. Uuden toimiston
avauksen myötä tosin tulee jokapäiväiseen elämään jälleen yksi
"huolenaihe" lisää, vaikkakin olemme löytäneet siihen mitä parhaan
mahdollisen vetäjän. Tulevat kaksi viikkoa, kuluu tiiviisti tulevan
vuoropäällikön kouluttamisessa ja opettamisessa. Valmistaa hänet
tuleviin työtehtäviin mahdollisimman tarkasti. Tämän jälkeen voikin
pitää viikon loman, jos malttaa...
Nyt perjantain viettoon, eli lasillinen 18yo Jamesonia pöydälle, ehkä
palanen jäätä sekaan, Dante Alighierin La Divina Commedia käteen ja
unohtaa kaikki muu maallinen.
This is the life!
Mutta ensin, tuntemuksiini liittyvä kappale jälleen:
System Of A Down - She's Like Heroin
perjantai, 18. elokuu 2006
Kommentit