Perjantain pelastus tasoitti hieman v-käyrän kurssia. V-käyrä laski, kuin osake pörssimeklarin painajaisessa.

Mikä siinä on, että kun perjantaina kello lyö viisi ja saa laittaa "hanskat tiskiin", alkaa elämä jälleen voittaa? Huolimatta siitä, että huomenna täytyy mennä vielä töihin. Onko perjantai ihmismielelle yliluonnollinen asia, joka piristää kuukaudesta ja vuodenajasta riippumatta? Joku viisaampi, mahdollisesti jopa tutkimusta asian tiimoilta tehnyt ihminen voisi asiaa minulle hieman valaista. Jotain siinä täytyy olla, koska aina käy samalla tavalla. Huomenna on luvassa työntäyteinen päivä, mutta muuten täytyy viettää koko viikonloppu yksin neljän seinän sisällä ja silti jaksaa hymyilyttää. Mikä ihmismieltä vaivaa?

Toinen asia, mikä tässä on parin päivän aikana mietityttänyt. Miksi ihminen haluaa aina sellaista, mitä ei voi saada? Onko kyseessä se kielletyn hedelmän viehätys, vai mikä? (Tiedoksi, etten syö hedelmiä, koska niiden kuoriminen jne. on työlästä, vaan kyse on henkilöstä.) Helpompaa olisi vain olla omissa oloissaan, keskellä heimoa, joka on vailla länsimaista sivistystä ja kehitystä. Tosin, silloinkin takuuvarmasti törmää samaan asiaan, ainakin joissain määrin. Eristäytyminen muusta maailmasta on nyky-yhteiskunnassa hieman vaikeaa, joten sekään ei tule kysymykseen. Miksei ihminen voi "tyytyä" siihen mitä saa, vaan pitää tavalla tai toisella aina tavoitella saavuttamatonta. Näin on ollut, näin on ja näin tulee oleva, aikakaudesta toiseen. Lienevätkö esi-isämme metsästäessään mammutteja tavoitelleet koko laumaa, vaikka vieressä on yksinäinen yksilö, vain koska lauman kaataminen on saavuttamattomissa?

Yksi asia, mitä odotan innolla, on uuden toimiston avaus. Saa työskennellä ~12 tuntia / päivä, eikä ehdi ajatella mitään ylimääräistä. Jos sen avulla pysyisi jotenkin järjissään, eikä murehtisi tulevaa, koska sitähän me emme voi muuttaa. Uuden toimiston avauksen myötä tosin tulee jokapäiväiseen elämään jälleen yksi "huolenaihe" lisää, vaikkakin olemme löytäneet siihen mitä parhaan mahdollisen vetäjän. Tulevat kaksi viikkoa, kuluu tiiviisti tulevan vuoropäällikön kouluttamisessa ja opettamisessa. Valmistaa hänet tuleviin työtehtäviin mahdollisimman tarkasti. Tämän jälkeen voikin pitää viikon loman, jos malttaa...

Nyt perjantain viettoon, eli lasillinen 18yo Jamesonia pöydälle, ehkä palanen jäätä sekaan, Dante Alighierin La Divina Commedia käteen ja unohtaa kaikki muu maallinen.

This is the life!

Mutta ensin, tuntemuksiini liittyvä kappale jälleen:
System Of A Down - She's Like Heroin